Ra­koi­lee­ko avio­liit­ton­ne? – Suo­ria ky­sy­myk­siä avio­vai­moil­le

Ly­hen­nel­mä – Good House­keep­ing

Helen Van Pelt Wilson

Jos­kus koit­taa jo­kai­ses­sa avio­lii­tos­sa synk­kä maa­nan­tai, jol­loin avio­puo­li­sot jää­vät ih­met­te­le­mään, mi­hin hei­dän kau­nis unel­man­sa on haih­tu­nut. Eten­kin nai­set al­ka­vat poh­tia, mik­si avio­lii­ton ro­man­tiik­ka on ka­don­nut, ja he ajat­te­le­vat epä­toi­voi­si­na: Me ajau­dum­me yhä kauem­mak­si toi­sis­tam­me, tai: Ehkä hän ei enää ra­kas­ta­kaan mi­nua. Jos olet huo­lis­sa­si sik­si, et­tä avio­liit­to­si tun­tuu tyh­jäl­tä ja ar­ki­päi­väi­sel­tä, tut­ki en­sin omaa suh­tau­tu­mis­ta­si, en­nen kuin moi­tit avio­mies­tä­si.

1. Koh­te­let­ko mies­tä­si yli­ol­kai­ses­ti?

Kuun­te­let­ko to­del­la, mi­tä hän pu­huu, vai odo­tat­ko vain, et­tä sai­sit oi­kais­ta hän­tä tai to­kais­ta jul­ki oman mie­li­pi­tee­si? Olet­ko iloi­nen hä­nen me­nes­tyk­ses­tään vai vä­hek­syt­kö hä­nen saa­vu­tuk­siaan? Muis­tat­ko, et­tä hän pi­tää yl­lä ko­tian­ne?

2. On­ko mie­hel­lä­si syy­tä koh­del­la si­nua yli­ol­kai­ses­ti?

En­nen kuin me­nit­te nai­mi­siin, teil­lä oli mie­len­kiin­toi­sia pu­heen­ai­hei­ta, ei­vät­kä ne suin­kaan kos­ke­neet vain ta­lous­huo­lia ja lap­sia. Jos näi­ve­tyt pel­käk­si ta­lou­den­hoi­ta­jak­si, mie­he­si voi ru­ve­ta koh­te­le­maan si­nua sel­lai­se­na. En­nen kuin hän oli si­nun, ei si­nua va­hingos­sa­kaan oli­si voi­nut yl­lät­tää huo­li­mat­to­mas­ti pu­keu­tu­nee­na. On tär­keää, et­tä vie­lä­kin näy­tät vie­hät­tä­väl­tä. Avio­lii­ton sol­mi­mi­nen ei oi­keu­ta si­nua lai­min­lyö­mään ul­ko­asua­si.

3. Esiin­nyt­kö niin, et­tä mie­he­si on help­po säi­lyt­tää seu­rus­te­lu­ai­kan­ne ri­ta­ril­li­nen asen­ne?

Eräs vai­mo va­lit­taa: Mie­he­ni ei vai­vau­du siir­tä­mään tuo­lia­kaan ko­dis­sam­me. Hän vain kat­se­lee, kun mi­nä teen työn! Asia on niin, et­tä vai­mo on no­pea­liik­kei­nen, mies hi­das. Tä­mä huo­ma­si jo vuo­sia sit­ten, et­tei hän eh­di en­sim­mäi­se­nä tuo­lin luok­se. En­nen pit­kää hän luo­pui ko­ko yri­tyk­ses­tä. Jos nai­set vält­tä­mät­tä ha­lua­vat ol­la voi­mak­kai­ta, hei­tä ei koh­del­la hei­kom­pa­na su­ku­puo­le­na. Ky­ke­ne­vää avio­vai­moa, jo­ka on vii­saas­ti avu­ton, vaa­li­taan ai­na hel­läs­ti.

4. Mi­ten käyt­täy­dyt ko­ti­olois­sa­si?

Har­vat meis­tä ovat yh­tä koh­te­liai­ta per­heen kes­kuu­des­sa kuin vie­rai­den pa­ris­sa. Mo­net nai­set, jot­ka joh­ta­vat lois­ta­vas­ti pu­het­ta yh­dis­tyk­sis­sä, me­net­tä­vät it­se­hil­lin­tän­sä ko­din pii­ris­sä, ja avio­mies saa päi­vän pää­tyt­tyä kuul­la te­rä­viä sa­no­ja ja her­mos­tu­nei­ta tius­kai­su­ja.

5. On­ko ter­vey­te­si huo­no?

Jat­ku­vat pik­ku vai­vat kiu­saa­vat mie­hiä. En­sim­mäi­sen osan­oton tun­teen men­tyä ohit­se ra­joit­tuu hei­dän sai­ras­ta nais­ta koh­taan tun­te­man­sa myö­tä­tun­to hy­vin vä­hään. Jos olet sai­ras, koe­ta niin pian kuin mah­dol­lis­ta tul­la ter­veek­si. Ker­ro kaik­ki oi­ree­si ja vai­va­si lää­kä­ril­le hä­nen vas­taan­ot­to­huo­nees­saan. Hän saa mak­sun sii­tä, et­tä kuun­te­lee si­nua.

6. Olet­ko ai­na to­del­la yrit­tä­nyt ym­mär­tää mies­tä­si?

An­natko an­teek­si hä­nen pie­net vi­kan­sa? Sai­tuut­ta hi­po­va sääs­tä­väi­syys voi taa­ta tur­val­li­sen elä­män. Iloi­sen ja an­te­liaan mie­hen vai­mon on eh­kä to­tut­ta­va mak­sa­mat­to­miin las­kui­hin.

7. Osaat­ko tai­ta­vas­ti vält­tää ris­ti­rii­dat?

Kum­man­kin avio­puo­li­son on opit­ta­va sie­tä­mään tois­ten­sa vi­ko­ja. Eräs nai­nen, jo­ka oli ol­lut 20 vuot­ta on­nel­li­ses­sa avio­lii­tos­sa, huu­dahti: Tah­toi­sin edes ker­ran elä­mä­ni ai­ka­na pur­kaa pa­haa tuul­ta­ni nous­tes­sa­ni aa­mui­sin. Mut­ta se oli­si kohta­lo­kas­ta. Mie­he­ni on äreä kuin karhu, en­nen kuin hän saa toi­sen ku­pil­li­sen kah­via. Vain py­sy­mäl­lä kil­tis­ti vai­ti voin vält­tää ar­ki­päi­väi­sen ki­nas­te­lun, jo­ka en­nen saat­toi pi­la­ta ko­ko päi­vän.

8. Nalku­tatko ja rii­te­letkö?

Vaik­ka avio-on­nen pe­rus­ta­na ovat tär­keät ja suu­ret asiat, on sen ta­sa­pai­no kui­ten­kin niin herk­kä, et­tä pik­ku­sei­kat saat­ta­vat si­tä hor­jut­taa. Jos kiin­ni­tät huo­mio­si vain pik­ku­seik­koi­hin, si­nus­ta voi hel­pos­ti tul­la to­rai­sa ja il­keä. Älä siis nal­ku­ta. Kärsi­väl­li­syys, hy­vä tuu­li ja huu­mo­rin­ta­ju aut­ta­vat voit­ta­maan pik­ku har­mit – ja vält­tä­mään rii­dat. Va­ro eten­kin nal­kut­ta­mas­ta ra­ha-asiois­ta – ne ovat avio­pa­rien pa­him­pa­na rii­dan­ai­hee­na.

9. Horju­tatko mie­he­si it­se­luot­ta­mus­ta mui­den seu­ras­sa ol­les­san­ne?

Vai­molta vaa­di­taan ää­rim­mäi­sen lu­jaa it­se­hil­lin­tää, jot­ta hän sal­lii mie­hen­sä esiin­tyä luon­nol­li­se­na mui­den ih­mis­ten seu­ras­sa, an­taa hä­nen liioi­tel­la saa­vu­tuk­siaan ja ker­toa to­tuu­des­ta poik­kea­vas­ti ta­pauk­sis­ta, jotka vai­mo­kin on ol­lut nä­ke­mäs­sä. Vai­mon on kui­ten­kin va­rot­ta­va hor­jut­ta­mas­ta mie­hen­sä it­se­luot­ta­mus­ta, sil­lä mie­hen – ja siis myös hä­nen vai­mon­sa – me­nes­tys riip­puu rat­kai­se­vas­ti sii­tä, mil­lai­nen kä­si­tys hä­nel­lä on omas­ta it­ses­tään.

Ai­noas­taan kah­den kes­ken ol­les­san­ne on tah­di­kas ja ys­tä­väl­li­nen ar­vos­te­lu oi­keu­tet­tua. Ei ole syy­tä ali­tui­ses­ti moit­tia ujoa mies­tä siksi, et­tei hän lois­ta seu­ras­sa. Toi­selta puo­len, jos mie­he­si ai­na kään­tää kes­kus­te­lun väit­te­lyksi ja so­vel­taa lii­ke-elä­mäs­sä käyt­tä­miään joh­ta­jan ot­tei­ta seu­ra­elä­mäs­sä, si­nun on mie­hen it­sen­sä ta­kia osoi­tet­ta­va hä­nel­le hä­nen vi­kan­sa. Mie­he­si voi kyl­lä­kin väit­tää, et­tä liioit­te­let, mut­ta täl­lais­ta ra­ken­ta­vaa ar­vos­te­lua hän ei ta­val­li­ses­ti pa­ne pa­hak­seen.

10. Olet­ko unoh­ta­nut ol­la hie­no­tun­tei­nen?

On usein vai­keaa hil­li­tä omaa är­tyi­syyt­tään ja hoi­taa asioi­ta hel­lä­va­rai­ses­ti, mut­ta tu­lok­sien vuok­si kan­nat­taa yrit­tää. Käyt­tä­mäl­lä hie­man imar­te­lua ja huu­mo­ria saat perhe-elä­mä­si su­ju­maan kit­kat­to­mas­ti. Vai­mo, jo­ka ei pääs­tä mie­len­ti­laan­sa pai­nu­maan ei­kä ään­tään ko­hoa­maan, sel­viy­tyy mis­tä ti­lan­tees­ta hy­vän­sä.